Molskis ja loiskis!

Muuta mainintaa tuo ilmatila ei juuri ansaitse, ainakaan täällä Helsingissä. Vettä on työntäny kuin aisaa yötäpäivää ehkä jonkun kaks viikkoa ja on niin pimeetäkin ettei huuto kuulu.. HYI olokoon! Ja sitten pahoittelut teille, jotka ootitte mun päivittelyä ja voivottelua jo perjantaina.. Nyt vaan kävi niin, että kun tuota Seiskan joulun mojovaa tuplanumeroa on paahettu jo kovalla tohinalla muutenkin, niin sihen tuli sellainen kiireellinen työkeikaus pulpettini ulkopuolelle, että en ehtinytkään paneutua jussien päättäjäisiin viimeisen jakson vaatimalla palolla ennen kuin nyt. Tämmöstä se toimittajan homma usein on, ettei illalla aina tiiä, minne aamulla singahtaa.

Mutta tosiaan. Jorinat sikseen ja jusseihin. Parasta antiahan finaalissa oli mun mielestä se, että nyt tiietään, mitä näille viielle ohjelmasta rannalle jääneelle tyypille kuuluu! Ja kuinka ollakaan, se Heidin keväinen jantteri oli sitten tosiaan pitkämielistä lajia, kun ootteli, löytääkö se irma jonku korskeamman uroon kirjeiden saavuttua or not. En usko että kovin moni jäis tuossa tilanteessa paljo vartomaan, löytyykö joku itseä parempi sittenkin.. Vanha kansahan sanoo että valihtijan kätteen jää pelekkä karahka, heh!

Toisaalta, riskillä kun vetää, niin pysyy elämä mielenkiintosena Vai oisitteko ite jääneet päivystelemään tontille tuossa tilanteessa? Heidi myönsikin olleensa itsekäs siinä päätöksessään ja nyt onnellinen, että Jarno nieli asian.. Jep-jep, onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!

Ja sitten on nämä exien kanssa yhteenpalaavat tapaukset, joita on ollut joka vuosi että kun esittelyvideo lävähtää ruutuun, niin johan se alakaa vanaha suola janotella niin maan… Siinä on varmaan taas tuotantoyhtiön tädit ja sedät ollu verenpainemittarin viisari kaakossa, että ei tää taas menny ihan niinku tv-sarjan kuvauksissa.. Mutta koska kyseessä on ihmisten oikeet tunteet, niin kaikkihan on mahollista. Eikä ne kuitenkaan ihastu niihin, keneen ois sarjan kannalta ehkä “suotavaa”, vaan sitte puun takaa tuotantoon  köyttääkin Anssi-Marko lähikaapunnista tai tokaluokan luokkakuvasta etäisesti tuttu Pera jota-en-oo-muistanu-olevan-olemassakaan-ennenku-se-näki-mun-esittelyvideon… Ja ananasakäämä: ”Meil on ihkuu!!”

Sekin Mervin tilanne jäi katsojan kannalta suhteellisen hämäräksi.. Olis voinu Nuutila sen verran kysellä vähän tarkemmin näiltä kaikilta, että tapasiko ne ees ketään tai tarttuko kukaan puhelimen kampeen..Ja millasia tyyppejä hänelle ees kirjotti.  Kovin oli ympäripyöreitä ne vastaukset ”oli kivoja kokemuksia kesällä. Ne kaikki mulle oli toooooooosi mukavia tyyppejä.” Siis mitä kokemuksia, täh? Mukavia tyyppejä, tapasiko ne ees niitä vai jäikö homma yhteen puheluun??

Ja entäs sitte tää ehkä eniten rakastunein mimmi koko tuotantokaudella, Villen Johanna. Häneltä sitten kysytään että: ”No, harmittiko että kirjoitit Villelle?” -NO MIKSI HARMITTAISI?? Neiti on löytäny ehkä elämänsä miehen ja ilmeisestikin sellasta ettiny, niin eipä varmaan hirveesti kyrsikään vallitseva tilanne..

Voi hyvää päivää.. Yhtä perusteltu kysymys olis esimerkiksi ollut: Kakkiikko karhu mehtään? Onko vesi märkää? Täytyykö Anssi Kelan kävellä näin? HUOH!

Se Villen pikkuvanha Viola-tytär on muuten ihan päällikkö kommenteissaan!! ”Johanna on mukava siksikin, että me tykätään hänen kanssaan samanlaisista ruuista. Iskä syö Kallen mätitahnaa ja me ei.”

Toivottavasti Johanna saa pian duuniasiat kuosiin että pääsee muuttamaan Sauvoon.  

Ja sitte jamppaan, jota alkujaan kyllä veikkasin seurattavan koko kauden. Mutta erehyin, prkl! Eli ajokoira-Kari Keiteleeltä. Jotenki metka mies!

Eli HOITO, niiin kuin hän ite lohkaisi, hihhi.. Sillehän oli kirjotelleet hoitsut pääasiassa, eli hän päätteli olevansa jotenki hoidettava.. ”Säpsäkännäkönen tyttö” vai miten se tuumaskaan..

”Birgitta raapas aika reippaasti ja sitte minä soittaa rammautin Birgitalle. Toivottavasti Birgitan kans natsaa homma jatkossaki.” -NIINPÄ!!

Ja heiiiiii.. Mä en myöskään kestä!! Jounin tilitys oli kyllä jotain niin riipaisevaa että ihan itelläki kurkkua kuristi katella, kun kaveri niin avoimesti kertoi miten täydestä sydämestään hän sitä naista rakasti ja oli ihan sata lasissa mukana alusta asti. Ja ne kyyneleet.. Voiiiih..

Niin kuin joku jo kommentoikin aiemmassa, Jounille nyt nainen ja heti!!  

Ja mitäpä ootte mieltä siitä, että Kahvi-Kata kertoi tuossa jokin aika sitten muistaakseni Ilta-Sanomissa että hän tuli mukaan farmiviikolle koska Stefan ei olisi saanut sinne muitakaan?? Ei jotenki ihan uponnu mulle tuo selitys. Ei mulle jääny missään määrin sellasta käsitystä, että hänet olis väkipakolla roudattu Liljendahliin. -Päinvastoin!! Sehän oli innosta litteänä menossa sinne ja aikoi panna tiskipöydät kiiltämään ja ostaa prätkän jne. Tai sitten on kyllä naisella semmoset näyttelijänlahjat että oksat pois pihapihlajasta!

Noh, toivottavasti se Stefanin homma toimis tuon Tanjan kans, eläisivät elämänsä onnellisina loppuun lettupannun lämmössä ja sen pituinen se.  

Ja Matias: En ihmettele, jos on melekonen motukka otassa at the moment, jalat hapoilla ja naiskiintiö tapissa, mutta ei kannata nyt poteroitua sinne kämpillekään! Otat nyt ampumahiihtotermeillä sanottuna ”pari napsua vasempaan” eli kohistat aseesi rauhassa ja voitelet sukset jiiriin. Käyt ehkä paikallisessa saluunassa ( kai siellä jossain lähiseudulla jonkunnäköstä soittoruokalaa on sen verran että pääsee ihmistenilmoille illistelemään ) ottamassa parit koushakat, metästelet, kaatelet vähä mehtiä vähemmäksi eli keskityt kevätkauteen niin eiköhän tuo daamikin tupsaha jostain vaikka ohjelman aikana tulikin ne pari pummia  ja jouduit rykimään ne raastavat sakkokierrokset. Että ei muuta ku kiskot monoa jalakaan, suksit takasin ladulle ja urku auki!  

(Ja mitä pystykorvaan tulee, niin parempihan se on toimiva koiraki kuin huonosti toimiva kaveri vieressä!)

Ja mulle on tullut aika monta palautetta, joissa Matiaksen nykytilannetta udellaan, joten potentiaalisista naisista ei varmasti liene nuusa..

Ja Shantiii! eli Hans. On uskomattomimpia persoonia, mitä olen kuunaan tavannut!! Ei noin aurinkoista ja lupsakkaa kaveria ihan joka viikko näe Kaikkea parasta sinne Kemiöön sulle ja Mialle!

Hans-faneille tiedoksi, että ens viikon Seiskassa on sitten kunnon Shanti-kattaus. Kirjaimellisesti!

Ja nyt kai ei sitten voi muuta kuin laittaa kynä pennaaliin ja toivottaa kaikille lokinlukijoille tietenkin ihanaa joulua ja ihan päällikköä uutta vuotta! Ja kiitos kaikesta palautteesta tämän syksyn aikana!

Jos tässä vielä paistelis pari pellillistä Aura-juustonalusia ja askartelis sinappipurkkeihin etiketit, niin ois taas pari hommaa vähempänä.. Mutta eipä ressata, onhan se joulu joka vuosi tullut ja mennyt vaikkei koskaan taida saada aikaseksi kaikkea, mitä on aina marraskuussa muka yltiönohevana suunnitellu..  

Jouluvalmisteluhässäkkäterveisin, Heli

Mitä mieltä finaalista?? Kertokaahetimullekaikkinytten!! Vimonen päivittely nasahtaa heti huomenissa kehiin, koska pakkohan tätä on hieman kuutioida ite hengessään..

Hojo-hojo ystävät ja kylänmiehet!

Mikäli ootte mulukasseet meitsin edellisen postauksen, niin juuri niinhän siinä kävi Stefanille että kyläseppä laittoi naisellisuuen perikuvan eli Katan taipaleelle.

“Ei oikein lähtenyt Katan kanssa se homma käyntiin.”

Joo-o, sitähän minäki. Että pikkumeedio minussa asuu, selkeästi! Ajanvarauksia en vielä pysty ottamaan vastaan kun vähän haipakkaa tiedossa lähipäiville, mutta pitää tsekata vielä ens viikolla kristallipalloon, miten pariskuntien systeemit kehkeytyy kun kamerat sammuu, heh!

Liljendahlin kyläsepällä ei taida olla ennää mikään vaikeeta, sen verran oli suu messingillä ja kovin maireana avasi sydäntään tästä uuesta heilasta.. Että ei se oo tuohesta hänenkään suu.

Voi Matias, Matias..!

“Ei se oo maaliman helepointa löytää naista tuonne mehtään. Siellä ei oo katuvaloja.”

Noh, ottaahan se varmasti turmelukseen, jos siitä ennätyksellisestä aimo nivaskasta kirjeitä hän onnistui valkkaamaan kaksi, jotka ei sitten olleetkaan niin innosta litteinä marjamiehestä, mutta minkäs teet. Noh, polttaa se päivä risukasankin, vaimitenseoli. Kyllä nuin symppis heebo löytää vielä semmosenkin emännän, joka viihtyy metän keskellä. Kun ei Matiaksen ulkomuotokaan varsinaisesti suojele naisilta, veikkaisin..

Ja mitä katuvaloihin tulee, tai lähinnä Matiaksen mainitsemaan niiden puuttumiseen, niin sehän tietää sitä että näkyypähän tähet! Niitähän sitä voi sitten pällistellä, kun se morsian jostain löytyy.  

Ja Shantiiiiiii!!!

“Koetan elää niin, että löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää.”

Ja se on kyllä näkynyt! Ja miten kauniisti tuo aurinkoisuuen perikuva Miastaan puhuikaan!!

“Mia on tuonut valon mun elämään. Ja tämän päivän kultajyvä oli herätä Mian vierestä, juuuuuu.” <3

Meitsihän kävi “valaistumassa” Hansin tilalla tuossa alkuviikosta, ja voin kertoa että Kemiönsaaren mies on kyllä just samanlainen livenä kuin telkussakin. Ihan oikeesti! Varmaan ensimmäinen tapaamani haastateltava, josta ei ole mahdollista ottaa totista kuvaa. Hymy herkässä siis aidosti, eikä mitään päälleliimattua esitystä. Mutta tarkemmin Hansin koneiluista saatte lukea sitten lehestä!

Jannehan tekikin pelin selväksi jo ajat sitten, joten eipä siitä paljo tarinoitavaa ole.

Ja kuten totesin jo viikkoja sitten, Ville teki oikein ettei takertunut Johannan ikään vaan antoi kuupan seota ihan vapautuneesti tästä daamista. Näkyi olevan melekosen siirappista tuo yhteiselo, hihii! Ja Johanna vaikuttaa oikein fiksulta naiselta, jolla on maalaisjärkeä päässä.  Näinköhän on jo hiissannut kamppeensa Villen pirttiin..

No, mutta ensi viikolla sitten viimenen jakso, saa nähä mitä niille muille viielle kuuluu jotka ei parrasvaloihin päätyneet.

Se on morkula, agraarisankareiden ystävät!

Illan jaksossahan päästiin näkemään maajussit seurassa, jossa he ovat omimmassa elementissään, eli ystäviensä ympäröiminä. Ja siinä löytää kyllä ihmisen persoonasta asioita, joita ei muuten näkisi tutustumisvaiheessa. Jannekin esimerkiksi relasi ihan eri tavalla, kun ei tarvinnut supistella pelkästään kahden häneen ihastuneen miehen kesken. Tunnelmahan näytti olevan paikoitellen jopa riehakas, kun isäntä löi lapikasta lattiaan pirtissä! En kuitenkaan usko, että pojat (siis Jukat) tarttee mitään vertaistukea tai ”kriisiapua”, koska eihän Janne ole oikeastaan antanut mitään toiveitakaan mistään jatkosta kummallekaan. Hänhän tuumasikin, että ei ole elätellyt turhia toiveita kun ei kumpikaan tosissaan kiinnosta. Sehän on oikein ajateltu, mutta olisi hän tietysti voinut ne kahenkeskiset tärskyt hoitaa, että pojat olisi saaneet ite reuhtoa sanasen arkkunsa saranoiltaan.. vaikka hänellä itellään ei fiiliksiä kumpaankaan olisikaan… Kun Jukka P:kin valitteli, ettei ole ollut viikon aikana sellaista hetkeä, että olis voinut mitään henkevämpää matskua lasketella tulemaan. Noh, se siitä ja loput postissa. Tai jottain.

Hans oli hoitanut homman taas skumppaan ja majakanlumoon luottaen, ja hyvinhän tuo näytti toimivan. Siellä sitten Mian kanssa ihmeteltiin muinaisia raapustuksia rantakalliossa jonka sotilas oli kaivertanut rakkaalleen ikävissään. —> Ettei nyt vaan olisi jo menny pikkusen sille kuuluisalle Pärsämön ulalle tuo ele, heheh! Noh, kun en mikään yltiöromanttisuuden perikuva ole niin ehkä joku muu ymmärtää tuon paremmin.

Mutta Marja-Matias!! Mikä viihtymisorganisaattori Leppävirran omasta Hiltus-Istosta onkaan paljastunut! Oli vesihiihtoa ja ralliautoilua ja veneellä pörräillyä! Irallehan taisi Riston kyyit olla vähä liikaa, mutta Minna sen sijaan nautti täysillä sorateiden kyntämisestä! Ralliautoista puheen ollen, tuli mieleeni yks työkeikka. Tein siis taannoin radiojuttua nuotittamisesta ja voin kertoa, että kun Sebastian Lindholm polkaisi lapun lattiaan, niin Sirviöltä irtosi noin kolme nuottia ja sitten pitikin alkaa kattelemaan tienvarsien petäjiä, että koskakohan rysähtää.. – Unohtu se nuottivihko ja spiikkaus nimittäin meleko sassiin 100 metriä lähdöstä kun tuntui että perna, maksa, kateenkorva ynnä moni muu tärkeä sisäelin oli vielä tuossa vaiheessa lähtöviivalla! Lähti nimittäin ku nappi jameksista se kiesi! Sairaan siistiähän se oli, mutta jos tiellä sassarehtiminen olis ollut meitsin kartanlukemisen varassa niin ois voinu tulla muutama ”eiku” ja muita asiaankuulumattomuuksia lausuttua. No ei kuitenkaan käynyt niin kuin Marcus Grönholmin kartanlukijalle aikoinaan eli ”some stone, or something came, trought the seat.. up in the ass of Timo, mutta tsekatkaa tää pätkä. Naurattaa kyllä joka kerta vaikka onhan se tuhanteen kertaan naurettu!

( Grönholm ja Rautiainen Turkin-rallissa )

Mutta tosiaan, Matias oli kyllä nähny vaivaa naisten viihtymisen eteen oikein kunnolla vaikka hän itekin tiesi, ettei taida nasahtaa kummankaan naisen kanssa sillai ”isosti”. Herrasmies loppuun asti! Ja mistä sen tietää, vaikka se Minna muuttais mielensä ja jäis vielä källäilemään hoodeille.

Liljendahlissa taas Kulta-Katriina jutteli peltejä kuuratessaan jo siihen malliin, että hän hoitelee keittiöhommat ja muut kodinhoidolliset tehtävät ja Stefan saa hoitaa miesten työt. Jep-jep. Kannattasko nuolasta vielä kuitenkaan, sillä eipä Piakaan ole kirvestä heittäny kaivoon vaan melkein siihen tauluun vasta..Kata ei myöskään puhu eikä ymmärrä ruotsinkieltä, toista se on Pialla, joka sentään ymmärtää kielen vaikka vastaakin suomeksi. No, saas nähä millaset kiemurtelut ensi viikon valinta Stefanille aiheuttaa. Kyläseppä jo uumoilikin että siitä tulee yhenlainen haaste. Siinä on varmaan taikavarvun ylihaltijalla ollu leikkauskopissa hikistä, jos ovat kuvanneet alusta asti päätöksentekohetkeen Stefanin pähkäilyjä

Ja voiiiii, miten ihastunu Ville onkaan!! Aivan mahtavaa että tämä symppis maajussi ”ei voisi onnellisempi olla.”

Nyt ei muuta ku illan varjoon himmeään!

YHYYYYYYYYY KESÄ!

Ihan ku ois veistä kierretty haavassa kun tän pimeyden keskellä näki taas viime kesän ihania ja aurinkoisia kuvia.. Pääsiskin vähä järvelle venholla sestomaan – ees tunniksi! Vaikka uistelemaan tyynelle järvenselälle, niin vois saada jonkunnäköistä lisäenergiaa tähän marraskuuhun.. Tai pojottamaan kajakkiin ja ottamaan siinä samalla vähän väriä nassuun.. Luonnollisestikaan EVÄITÄ ja makkaranpaistotaistoa unohtamatta! Mutta piruako tässä nyt niitä haikailemaan, eihän se auta kun ootella uutta kesää ja keskittyä ruotimaan illan jakso.

Matias oli jotenki niin lutunen, kun se pääsi viimein käristämään sitä rasvakaapelia Minnan kanssa. Harmillista, ettei se homma sitten ottanu oikein syttöjä neidin puolelta käyränpaistoa enempää, kun Matias oli niin mehussaan ”romanttisesta hetkestä”. Taisi olla Leppävirran marjamaakari ihan oikeasti ihastunut. HÖH! No, se ei mee aina niinku elävissä kuvissa joten eiku uusia vieheitä virittelemään! Kävis vaikka läpi ne kirjeniput pimeiden syysiltojen ratoksi jos hommat meni reisille Iran ja Minnan kans, siellä pinossa on varmasti vielä nk. ”pimeitä kortteja” joille Matias kolahtais kuin metrinen halko.

Täytyy muuten sanoa, että ei varmaan sillä Villen dumppaamalla Kirsillä hirveesti mieli mettä keittänyt alkaa kitkeä jotain miehen korkuista rikkaruohoviidakkoa, sillä aikaa kun ukko löi vankkurin tulille ja kurvasi Johannan kanssa tärskyille.

 Mutta hyvin on koonnut itsensä ja tyylillä veti kommentteineen kaikkineen osansa vaikka varmasti otti kupoliin. Ja se Villehän on niin myyty mies, että veikkaanpa, että se Johannan hevonen saattaa jo hyvinkin hirnahella sauvolaisen tallin pilttuussa.. Ja oliko vähän naukea se seilaava sauna treffipaikaksi, täh!? Ja saunominen kun on melkein parasta, mitä voi ilikosillaan harrastaa, niin aivan esimerkillinen veto! Kukapa ois ujohkosta Villestä uskonut.. Mutta hiljaisissa vesissä ne isot kalat möyröttää, kuten vanha kansa sanoo..

Yhtä hekumallista ei sitten ollukaan Jannen tilalla. Vaikka isännän joka lauseesta voi päätellä, ettei vois kumpikaan Jukista vähempää kiinnostaa, niin ois nyt voinu ees PIKKUSEN YRITTÄÄ!

Vaikka tyyppi selosteli jotakin arjen välittömästä alkamisesta jne. niin tuo niinsanottu luulot pois heti kärkeen -metodi ei ole mitenkään viihdyttävää katella. Ja viihdeohjelmastahan tässä on kysymys. Niin että olis nyt ihan oikeesti venyttänyt pojat vaikka kimpassa jonnekin – ihan mihin tahansa muualle kuin traktorin koppiin! Onhan ne muutkin kehitelleet ees jonkinnäköset treffintyngät kaiken kiireen keskellä ja tilanteen toivottomuuden tietäen. (Kuten esim. Matias, jonka Iralla oliki jo joku kiintosampi heppu kierroksessa..)

Pojat nöyrinä sitten on ottanu kaiken vastaan ja koettaneet olla niin rekenä kuin kelkkanakin ja mieliksi. Ja miksipä eivät olisi, haluavathan he kaiketi yrittää tutustua tyyppiin, jonka vuoksi ovat televisiossa kaikelle kansalle tunteensa jakaneet. Olis ollut ees kundien takia reilua vähän jotain spessua organisoida. Pyh!

Ja anteeks nyt vaan, mutta mitä se Stefan oikein touhuaa? Ei kai kukaan mies voi oikeesti olla nuin toivottoman päättämätön, (vaikka tokihan se on luonnollista että haluaa kaikki maholliset naiset, jos tilalla ei ole yhtäkään toviin ollut) ettei muka tiedä ollenkaan, kumpi kiinnostaa enemmän!!

”Vaikeeta on, vaikeeta on”, tyyppi vain hokee jaksosta toiseen. Turhauttavaa katsojan kannalta.

Sinänsä en ihmettele, jos alkaa Kulta-Katriinallakin jo tehä mieli vähän kovistella kaveria, että mitä siellä kypärän sisällä tapahtuu. Mutta ei! Kun sitä vaan hihitellään kuin ala-asteen kolmannella luokalla, kun joku kysyy paperilappusella kesken matikan tunnin että ”alakko nä mun kaa?” Ei perkele! 

Ujo tai ei, niin se on palan verran ontuva selitys, jos on kansakunnan suosikkiohjelmaan ollu pokkaa lähteä emäntää ettimään.

Stefan jäätyi aika tyystin päällepäsmäröivän Kulta-Katriinan käsittelyssä, tiiä sitten, onko kyläseppä niin ihastunut tähän ”naisellisuuden superruumiillistumaan” vai mistä moinen vaivaantunut hihittely ja punastelu.. Piallehan se sai todettua lopulta heidän treffeillään, että ”voi kun aika pysähtyis” tms josta näppärä tyttö vois päätellä, ettei kaverilla hirveen huono ole siinä vieressä olla. Jonkinnäkönen alkuhan se tuokin lause, vaikka ei hänestä varmaan koskaan mitään jannetulkkia sukeudukaan tunteiden ilmaisussa. Mutta jos jokaista vastausta tunnepuolelta pitää kiskoa putkipihdeillä, niin soronoo!!

Voe elläemen käsi!!!

No ni. Tartuin kampeen ja tein mitä minulta on kyselty useaan otteeseen viime viikkoina. Suuren yleisön vihaama ja rakastama takavuosien maajussi on puhunut, eli otin kusoja sinne Savon suuntaan eilen ja yhytin Hunaja-Jussin, 52, mökiltään Suonenjoelta, missä kaikkien aikojen kenties kohutuin maajussi oli askartelemassa torppaansa peltikattoa.

–Jos vaekka ilikeis vieraita kuhtua tänne jo ens kesänä, Jussi suunnitteli ja kertoi tehneensä tontille mansikkapellonkin.

Ja tokihan se piti heti utsia, vieläkö morsian on pysyny kelkassa. Noh, eipä ole, eli hackmannit oli menny hunajakeisarilla jakoon sen kosmetologimorsiamen kanssa, jonka kanssa mies meni kihloihin vuonna 2008!!

Jussi oliki turvautunu meleko liukkaisiin liikkeisiin päättäessään avoliittonsa, sillä hän oli feidannu yhteisestä kodista sillä aikaa kun emäntä oli muutaman päivän matkalla! Että terveeeh!!!

-Mutta kyllä siinä oli aika kiireesti tehtävä piätös muutosta, Jussi selitti suhteen eropeliä.

Pari ehti seurustella puoli vuotta ennen avoliiton satamaan rantautumista ja kaikkiaan yhteisasumista kesti kaksi vuotta.. Tummat pilvet olivat kasaantuneet pariskunnan ylle kuin salamaniskusta sillä sekunnilla, kun Jussi ja Satu olivat kantamassa tavaroita saman katon alle. Vaikeuksia oli ollut jo pitemmän aikaa, ennen kuin Jussi pakkasi kamppeensa, joten ihan yllätyksenä miekkosen lähtö ei naiselle tullut.

-Kiltistä perhetytöstä hävisi kaikki empatia! Mutta ainahan parisuhteessa on kaks immeistä, Jussi kuvaili ja pohti, että sitä on alkuvaiheessa suhdetta kovin sokea toisen piirteille. Jep, jep.. yleinen diagnoosi monesti!

Myttyyn menneet suhteet eivät tietenkään ole lannistaneet the Jussia, vaan hän sanoi pitävänsä sielun ja silmät auki uusille mahdollisuuksille.

-Rakkaas on ikusta, kohde vain vaihtuu, hän totesi ja kertoi muuten olevansa eläkkeellä vihoittelevan selkänsä takia. Vaikka tietysti hän yhä turuilla ja toreillakin kulkee jonkin verran hunajatuotteitaan myymässä. Ja ihmiset kuulemma yhä kysyvät, millä mallilla naisasiat ovat.. Niin käsittämättömän mieleenpainuva tuo sarja on!

No minkälainen nainen se sitten oisi toiveissa?

-Ihan normaali immeinen, vaekka pittää sen tietenni olla huumorintajunennii. Kun minun kans ei pärjee semmoset totiset torvensoittajat. Niin ja kevvyissä kenttäolosuhteissa pittää kestee! Ja narsisti ei saa olla, se on ihan ehoton ykköskriteeri! Jussi muotoili.

Tämän kauden maajusseja hän ei ole seurannut kaikkien jaksojen osalta, mutta miehellä oli kyllä muutama uudistusehdotus sarjan käsikirjoitukseen:

-Aika samalla kaavalla nuo männöö joka kerta, ei siihen ole paljo muutoksia tullu. Minun mielestä se liiallinen maalaisromantiikka pitäis karsia siitä ja esimerkiksi tilaviikon sijasta niien ehokkaijen pitäs olla koko kesä siellä farmilla! Joka toinen yö vois toinen nukkua isännän vieressä ja siinä tulisi se oikea arki esille sen maalaisromantiikan sijjaan! Oikeata arkea ne immeiset haluais kuitenkin nähä ja ei se aina oo yhtä auringonpaistetta maajussin elämä. Joskus tulloo vettäki, Jussi selosti.

Ja kuten muistamme, niin vettä se ropsautteli sillonki kun Jussin morsmaikut kuurasi jokivarressa hunajakennoja. Ja kumpikin lähti litomaan ennen pitkää.. Noh, onneksi Jussi on valmiina uusiin yritelmiin. Koska eihän tuleen kannata jäähä kituroimaan vaan kuten kainuulainen sanos: Kynttä ketoon ja eteenpäin!

Että sillä lailla Savonmuassa näin tuplapyhien alla.. Jos meinaatte ruveta tanssinpitoon niin pitäkää hauskaa elekääkä teloko ihteänne! Iteki vois ehkä lyyä hieman lapikasta lattiaan ja huomenna ajattelin lojauttaa hirveä uuniin. Siihen päälle meitsin oman kekriperinteen mukasesti savukylkeä ja ruistaikinasta kuori, niin ei kuivaha hetikään se otus eikä tarte tuhertaa folion kans. Jallukastike vielä kiilaksi väliin niin eiköhän ala näläkä katella eri osotetta..

Ja sitten kun Jussilla meni vähä ”häneksi” tuo avoliitto, niin vois kuunnella tähän vähän The Hellacoptersia. Siis ihan parasta mitä Ruotsista on milloinkaan tullut.

http://www.youtube.com/watch?v=KUkFt2wJSBw

Ja varokaahan, ettei peilistä kahtele kekripukki, niitäki saattaa olla liikenteessä sunnuntain puolelle kun päästään!

Hojo-hojo!

Mortonki!

Mitäs mietteitä lie illan jakso teissä herättänyt? Täytyy sanoa, että johan oli imelät syötit Shanti-Hans viritelly morsiamille!!

Aivan kuin siinä ei olis jo tarpeeksi houkutinta että tyyppi ylipäätään vaivautuu parkkeeraamaan ihtensä paistinlasta ojossa paistinpannun ääreen ainaki tunniksi, mutta että…

Tuohan on jo suorastaan doupinkia että kaveri paistaa lättyjä TERNIMAIDOSTA, tuosta maitotuottehien Bentleystä!

Nimittäin muistan jonkun kerran kersana saaneeni ternimaidosta tehtyä pannaria (kiitos tuttavien navetan Mustikkien)  ja olihan se jotakin niin suunmyötästä että vieläki alakaa suu napsamaan pelkästä ajatuksestaki. Itestäänselvyytenä lättyihin kuuluu tietysti myös mansikkahillo ja kermavaahto ja tietysti Shanti oli senkin seikan huomioinut.

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki lähti just etanapostilla kohti Kemiönsaarta tuon eleen ansiosta!

Noh, jokatapauksessa. Hans veti taas semmosen ässän hihasta että joutuu varmaan karkottamaan sen Annikan loppujen lopuksi voimakeinoin tilalta kun lopullisen valinnan aika tulee. Siis jos Annika yhtään hyvän päälle ymmärtää ja tarjoilu noudattaa samaa linjaa…

Kyllä se nimittäin siltä vaikuttaa, että Mia lähtee Hansin luota kuin purkka tukasta -eli tuskin ollenkaan. Kuten Mia sanoi:

- Mulla on semmonen olo, että olen vahvoilla.

Ja niin on mullakin.

Ja sitten. Tämä Kulta-Katriina -kahvia Stefanille ”hauskana” tuliaisena kiikuttanut Katriina alkaa hyytymään jo alkumetreillä.

Eipä yllättänyt.

Riepoo palan verran minuakin tuo ”en ole koskaan työhaalareita päälleni pukenut, saati koskenut pitkällä kepilläkään – olenhan kaupunkilaisböönä” -asenne.

Jos taas olisi se ohjelman nimi tavattu huolellisemmin ennen kuin on sitä send-nappulaa kera enterin painettu, niin ei olisi ehkä tullut niin shokkina se, että kyläseppä tekee semmosia hommia, joissa saattaa tarvita haalarityyppistä dresscodea ja virkkuukoukkua järeämpää työkalua.

Ja jos se kaljanjuonti oli niin raskasta, niin olishan Kata voinu keittää kahvit siitä Kulta-Katriinasta, niin olisi jaksanut valvoa siihen asti kuin muutkin eikä olisi tarvinnut hampaita kiristellä aamuKAHVILLA.

Ja kuten Pia sanoi, he taitavat tosiaan olla AIVAN erilaisia Katriinan kanssa. Neiti seisoi kirjaimellisestikin tumput suorina ja selitti että hän pelkäsi, että joutuu ottamaan poran käteen. Mutta että hän aikoo opetella miesten töitä.

Miten siinä oppii jos ei uskalla muuta kuin katella vierestä?? Ja alkaa olla semmonen fiilis että saa katella vierestä sitäkin, kun Stefan otetaan kuin muru pöydältä Pian matkueeseen. Mutkaton ja reipas Pia totta vieköön soveltuisi Liljendahliin paljon luontevammin kuin Kata.

Ja shokeista puheenollen, Tuli mieleen se Matiaksen morsiamen, Iran laini, joka oli niin lyömätön ettei meinannut sohvalla pysyä!!

- Tuli vähän yllätyksenä, että tää (marjatila) on keskellä ei mitään.

Niin, yleensähän maa- ja marjatilat sijaitsevat siinä lähiostarin kupeessa, loistavien liikenneyhteyksien varrella ja ”alakerran” Ärrällä voi poiketa tekasemassa Kenon ihan tuossa tujauksessa (kuten jos sattuu punkkaamaan vaikka Helsingissä Mannerheimintiellä kerrostalossa), jos käyttää hissiä.

En edes viitsi palata tuohon ohjelman nimiasiaan. Voi pyhä Sylyvi!!

Ja tyttö on vielä haalautumassa maa- ja metsätalousoppilaitokseen. Ei nekään yleensä kaupungin ydinkeskustoissa sijaitse, mikä näin pikkuvinkkinä.

Ja Jannen sulhoista on sanottava, että se Jukka M. on jotenkin mainio ja sympaattinen heppu.

Jukka P. puolestaan on urheilumiehiä. Ja sehän ei varsinaisesti ole merkki siitä, etteikö hänkin voisi olla symppis, heh!

Tämä Urkka-Jukka kertoi harrastuksikseen kahvakuulan, bodycombatin ja pilateksen. Janne taas ei ole erityisemmin urheilumiehiä, mutta mä luulen että siinä on Jukalle kahvakuulaa kerrakseen jos joka aamu heiluu sontatalikon kanssa kaksikin tuntia navetassa noin niinku ensialkuun. Saattaa myös sulhaskandidaatti saaha bodycombat-tyyppisen reenin jos pääsee käsittelemään vaikkapa janttaroivaa vasikkaa… Hihhih! Lieneepi lähitaistelutaidoista etua siinä hommassa.

Ja hei. Mitä minä sanoinkaan Villestä viimeksi!! Kaverihan alkaa yhistellä asioita oikeaan suuntaan, etten sanois!

Mutta hyvä homma on se, että Kirsi alkaa paljastaa todellisen karvansa. Jotenkin teennäisen rento tapaus mutta oikeasti taisi savu nousta korvista, kun piti traktorin puikkoihin hypätä ja pelotti! Lapsellista ihmenillitystä jostain traktorin lähtöpaikasta ja tasapuolisuudesta! Kyseessä kun ei kuitenkaan ollut esimerkiksi maailmancupin pujotteluavaus, niin ei silleen niin tarkkaa tainnu olla sen lähtöpaikan kans.

Ja eihän kukaan ole seppä syntyessään! Jos ei maatalon hommista ole mitään käryä, niin se on varmasti vaan hyväksyttävä, ettei tiedä kaikkea ja ottaa alusta asti se riski, että saattaa jossain hommassa epäonnistuakin. Taitaa olla liian tosikko Villelle tämä Kirsi, sanon ma.

–Johannan kanssa juttu sujui kevyemmin ja helpommin, tuumasi Villekin.

Ja onhan se jotenkin luontevan näköistä se Villen ja Johannan läppä. Tomeran pikkuneidin, Violankin kanssa Johanna oli jotenkin heti samalla aaltopituudella, vaikka hänellä ei omaa lasta olekaan. Ehkä Kirsi yrittää liikaa…hmm.

Terveiset muuten täältä Seiskan bileristeilyltä, josta loihditaan illan mittaan eeppistä raporttia seuraavaan numeroon & lokoisaa illan kellukkaa itse kullekin!

P.S. Ja lukekaahan uudesta Seiskasta, millä tolalla maajussiemme raha-asiat ovat! Plus: herojen maataloustukitiedot löytyvätkin täältä netistä!